Seuraavassa ensin illallinen Horseshoe beachin ravintolassa. Fettucine Marinara menossa ääntä kohden


Sitten madame matkalla siellä jossakin vuorilla


Aamulla ajettiin pikkuautollamme Nelly Bayhin, josta lähdettiin vaellusreitille kohti Arcadiaa. Reitti kulki vuorten yli. Matkaa tuli yli 20.000 askelta, joista puolet siis kiviportaan tapaisia lohkareita kiipeämällä ylös. Ranneke ilmoittaa, että kerroksia tuli 46, mikä on henkilökohtainen ennätykseni. Kyllä se tuntuu jaloissa.
Onneksi kävelemään lähtiessä peitettiin avoautomme pressulla, kun juuri kun palasimme Arcadiassa ihmisten ilmoille, tuli rankka saadekuuro. Pidettiin kahvitauko huoltoaseman kahvin kanssa ja jutusteltiin Sydneystä olevan eläkeläispariskunnan kanssa, jotka ohitimme matkalla vuorten yläosissa.
 |
Kana tulossa ruokaa kyselemään |
 |
Kookaburra tulossa ottamaan evästä kädestä |
 |
Vuoret takana ja kohta autolla |
 |
Tällainen muuttanut puuhun automme lähelle |
 |
Wallabit leirialueella, kun ei ole häiritsijöitä |
 |
Arcadiasta Nelly Bayhin kulki kävelytie ajotien vieressä siltaa pitkin ja maisema mahtava |

Kun sitten palattiin autolle, ajettiin tihkusateessa kotiin ja siellä wallabit ottivat meidät vastaan, samoin mustat kanat, kookaburrat ja nyt oli eukalyptuspuussa koala nukkumassa. Kookaburra söi Pekan kädesta ja kana kävi sisällä autossa. Ovat siis kaikki eläimet tutustuneet meihin. Onneksi ne hirvittävän isot lepakot, jotka alkavat lentelemään iltapäivästä, pysyvät vähän etäämmällä.
Leirialueelle oli tullut toinenkin iso vuokramatkailuauto.
Ensin ajateltiin palauttaa auto aamulla, mutta taidetaan jatkaa sen viúokraamista vielä pari päivää, kun se helpottaa liikkumista saarella.