26.3. 27.3. 28 ja 29.3. Wagga Wagga, Peak Hills ja Coonabarabran 2.4.

 Aamulla käveltiin joen rannalle ja siellä katseltiin isoja lepakoita, joita oli puut täynnä. Pekka kalasteli kananpalasyöteillä, mutta ne eivät pysyneet koukussa, kalat söivät, mutta eivät  jääneet koukkuun. Sitten ajettiin Botanic Gardensiin kävelemään. Ei ollut muuten kaksinen, mutta kiva kiinalainen puutarha. Sitten kaffelle ja lounaalle kaupungille. Illalla syötiin vaunulla tonnikalapihvit perunamuusin ja salaatin kanssa.

27.3. käveltiin jokivartta kaupungille, ihailtiin kirkkoa ja puistoa. Täällä ovat aina kirkkojen ovet avoinna. Sitten lounaalle, joka oli pakko kuvata. Kun päästiin takaisin vaunulle alkoi satamaan ja me pidettiin pyykkipäivä. Illalliseksi paistettiin kunnon pihvit.

28.3. edelleen Wagga Wagga, taas kaupunkiin joen rantareittiä pitkin. Nyt käytiin katsomassa rautatieasemaa ja käytiin täydentämässä ruokavarasto ennen matkan jatkamista. Illalliseksi uunissa lasagnea. Meillä on onneksi täydellinen keittiö, ulkona kaasuliesi ja sähköparila, sisällä kaasu uuni ja kaasugrilli sekä sähkö ja kaasuhella. Sisällä iso jääkaappipakastin ja autossa iso pakastinjääkaappi, joka meillä on koko ajan -17 asteessa.

29.3. viimeinen päivä Wagga Waggassa. Ajeltiin läheiselle järvelle ja kierrettiin se kävellen, kiva 6 kilometrin kävelytie. Sadettakin saatiin, muttei se haitannut, kun oli varauduttu sadetakeilla. Kuunneltiin Tampereen Radion yöradiosta entisiä nuoria ja matka taittui ihan huomaamatta.

Illalla ravintolaan syömään, siellä Pekalle hampurilainen ja Riitalle kanasalaatti. Näitten englanti on pikkuisen vaikeaselkoista. Pari kertaa olen tilannut Cappuccinon ja saanut cup of tea....Nytkin oltiin autolla ja tilasin alcoholfree beer ja sainhan oluen, siinä oli vain 4,5 % alkoholia eli mexikolaisen oluen. No nyt olen jo oppinut sanomaan KAFEE cappuccino ja silloin ne eivät tyrkytä sitä cup of teata. Muutenkin pitää yrittää puhua paikallisille, varsinkin nuorille kuppilahenkilökuntaan kuuluville, selkoenglantia huolellisesti ääntäen. Monet vanhemmat ihmiset puhuvat englantia eikä sitä aussimurretta. Varmaan sen vuoksi, että ovat tulleet euroopasta nuorina ja jäänyt englannin aksentti käyttöön.

30.3. jatkettiin matkaa Forbesiin, matkaa oli 240 km. Pysähdyttiin tauolle kauniiseen Temorin kylään, siellä oli rautatieaseman vieressä ilmaisparkki vaunuilijoille. Käveltiin siitä kylälle herkkukahville. Matkaa jatketatessa pysähdyttiin, kun valtava karjalauma oli tiellä. Sitä paimensi mies mönkijällä ja kyydissä paimenkoirat, jotka hoitavat varsinaisen karjanajon ihan kuin myös lammastiloilla. Illalla käveltiin vielä perillä Forbesissa keskustaan.

31.3. Forbesissa kävelyllä keskustan järven ympäri, paljon koululisia retkellä. Seurattiin ankkaparven tuloa ja joukossa oli yksi sorsa. Kun tulivat lähemmäksi, huomattiin, että se olikin ankka, joka oli ihan musta, kun muut olivat valkoisia. Tulivat hyvin toimeen keskenään, toisin kuin monesti ihmiset. Käytiin lounaalla kuppilassa, joka oli täynnä meidän ikäisiä nuoria ja puheensorina oli melkoinen. Illalla Pekka grillasi campkitchenissä kanaa.

1.4. ajettiin Peak Hillsiin. Siellä Douple D caravan Parkiin. Sitä pitävät edelleen Deb ja Kev. Ollaan oltu siellä ennen koronaa. Käveltiin kylälle, jossa antiikkikaupan yhteydessä olevaan kahvilaan Scounseille. Illalliseksi perunalihapiirakat ja salaatti.

Tietysti tehtiin puskakävely, mutta sitten matka jatkuikin 2.4. Coonabarabraniin. Siellä John Oxley Caravan Park. Koska on sunnuntai, ovat kaikki paikat kiinni, mutta oli sentään Subway auki ja saatiin lounasta. Illalla paistettiin tonnikalat. Aamulla aikainen herätys ja katsottiin vaalitulokset ja laitettiin eväsleivät, kun kohta lähdetään ajelemaan kävelyreiteille. Eka paikka on sellaisessa paikassa, että tie edellyttää kuulemma nelivetoa. Pitkästä aikaa haasteellinen ajelu. Matkaa tuli 240 km. Täällä kaikki, kadut, jopa leirialuekin on saanut nimensä joltakin John Oxleyltä, joka aikanaan perusti tämän kylän.