18.4. Brisbanessa viikon asuminen, balettia, jokiristeilyä, kaupungilla kiertelyä, botanic Gardens ja sitten 300 km Rainbow Beachille.

18.4. opeteltiin uudelleen bussin käyttö. Korttia täpätään autoon noustessa ja poistuttaessa. Brisbanessa busseilla on omat pikaväylät moottoritien vieressä ja tunneleissa keskustassa, joten on tosi nopea. Meidän bussi on 161 ja menee leirialueen ohi Mt Gravattin asemalle ja jatkaa siitä bussiväylää kaupunkiin. Viikonloppuna joudutaan ajamaan autolla Eight Mile Plainsin asemalle ja sieltä bussilla 555 kaupunkiin. Mentiin kulttuurikeskukseen South Bankille, jossa Shakespieren Kesäyön unelma. Hieno esitys.

19.4. Mt Gravattin ostoskeskuksessa Westfieldissä. Valtava alue, jossa helposti 10.000 askelta....

20.4. Bussilla kaupungille ja Citycatilla kolmen tunnin ajelu edestakaisin jokea pitkin. Maksoi peräti 3 dollaria, kun jäätiin pois melkein samalla kohdalla, missä hypättiin kyytiin. Citycatit ovat katamaraaneja ja muistuttavat vähän BAngkokin Chao phraya joen vesibusseja.

21.4. sadepäivä leirialueella. Käytiin autolla ostarilla hakemassa eväitä matkalle ja syötiin leirialueen ravintolassa.

23.4. ajettiin n. 300 km pohjoiseen Rainbow Beachille, jossa ostettiin heti säkki nuotiopuita, koska täällä saa polttaa omaa camp firea. 24.4. käytiin kylällä kävelemässä ja ostettiinpa butcerilta makkaroita ja illalla paistettiin nuotiolla makkaraa. Ajettiin myös katsomaan paikkaa, mistä pääsee lossilla Frasier Islandille, jossa saa ajella nelivedolla pitkin hiekkarantoja. Ei kuitenkaan nyt taideta mennä, kun on aikoinaan siellä käyty ja jopa lennetty lentokoneella saarta ympäri.

Kuvassa oleva kenguru oli yhdellä taukopaikalla. Kyltin mukaan on Australian kuuluisin kengu. Alunperin ollut jossakin Aasian urheilukisoissa maskottina ja siirretty levähdyspaikalle. Tähän sitten vielä lisää kuvia Rainbow Beachilta.

Rainbow Beachilla Pekka sai kuin saikin hengiltä autossa jo pitkään olleen salamatkustajan. Tavaroidemme joukossa oli pitkään iso noin 15 senttinen hämähäkki. Vaistomaisesti tuli peruutuspeilistä seurattua, koska se ryömii esiin. No leirialueella oli tarkoitus tyhjentää koko auto ja etsiä se ötökkä, mutta kun avasin peräluukut, oli se jo siinä vastassa. Läimäytin peräovet kiinni ja kun avasin uudelleen, tipahti kaveri nurmikolle, jossa se sai harjan varresta lopullisen piitin.

Toinen onnistumisen tunne tuli, kun täällä notkoissa on huono televisioyhteys, tuli mieleen, että oliskohan televisiolle kaapeliliitos ja löytyihän sellainen sähkötolpasta, joten saatiin kuva näkyviin ja päästiin seuraamaan mm. ANZAC day seremonioita. Se on päivä, jolloin osoitetaan kunnioitusta Australian ja Uuden Seelannin sodissa menhtyneille mottona Lest We Forgot.